Näin oikeustapausselvitys tehtiin

Markkinaoikeuden yhden vuoden tapausten läpikäynti ei ollut mikään läpihuutojuttu. Kaikkiaan markkinaoikeus antoi vuonna 2015 päätöksen useassa sadassa hankinta-asiassa (vuoden 2015 tilastoja ei ole vielä saatavilla, mutta vuonna 2014 hankinta-asioita koskevia tuomioita annettiin 611 kappaletta).

Käytännössä tämä tarkoittaa 260 erillistä verkkosivua, joissa tapaukset on julkaistu. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että joissakin tilanteissa samalla oikeustapausnumerolla julkaistaan usean erillisen jutun päätös eli esimerkiksi saman hankintayksikön päätöksestä tehdyt useat valitukset saatetaan julkaista yhdellä oikeustapausnumerolla. Samoin kaikkia päätöksiä ei ilmeisesti julkaista esimerkiksi salassapitosyiden vuoksi. Kokonaisuudessaan ratkaisuista koostettiin noin 3200 eri tietueen sisältävä tietovaranto, joihin jokainen tieto on kerätty "käsin". Aineiston keräämiseen, tarkistamiseen ja muokkaamiseen on kulunut useita kymmeniä tunteja. Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta kun halusin tietää...

Selvityksessä on huomioitu päätökset siten, että kukin markkinaoikeuden diaarinumeron mukainen päätös on yksi ratkaisu. Siten esimerkiksi ratkaisu 178-179/15 on kaksi erillistä ratkaisua. Samoin tilanteissa, joissa tuomio on annettu yhdellä ratkaisunumerolla, mutta se koskee usean eri hankintayksikön päätöstä (esimerkiksi 377/15), jokainen eri hankintayksikön erillinen päätös ja siitä tehty valitus on huomioitu erikseen kullekin hankintayksikölle (esimerkiksi ratkaisussa 377/15 neljä erillistä päätöstä).

Ratkaisuja on seurattu markkinaoikeuden verkkosivuilta 11.1.2016 saakka. Tämänkin jälkeen voi tulla vielä vuotta 2015 koskevia päätöksiä ja ne päivitetään sitä mukaa, kun uusia tulee. Ratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi olla kovin montaa.

Voiton määritelmä

Milloin hankintayksikkö on sitten voittanut? Oman määritelmäni mukaan silloin, kun markkinaoikeus hylkää valituksen ja toteaa, että hankintayksikkö ei ole rikkonut lakia. Hankintayksikkö häviää, kun päätös vähintään kumotaan mutta myös silloin kun valitus hylätään, mutta hankintayksikkö tuomitaan maksamaan oikeudenkäyntikulut. Miksi näin? Koska oikeudenkäyntikulujen tuomitseminen merkitsee mielestäni sitä, että valittajalla on ollut oikeus, esimerkiksi jonkin epäselvyyden vuoksi, käyttää valitusoikeuttaan, vaikka lopulta virhe ei olisi ollutkaan niin suuri että päätös tulisi kumotuksi.

Listassa ei valitettavasti pysty luotettavasti esittämään ns. Hansel-hankintoja eli joissakin tilanteissa on kysymys Hanselin kilpailutuksesta mutta hankintayksikkö on itse tehnyt hankintapäätöksen. Tällöin tilastoissa lopputulos näkyy hankintayksikön kohdalla.

Oikeudenkäyntikulujen ja muiden rahallisten tekijöiden arvotus

Selvitykseen on huomioitu tuomitut oikeudenkäyntikulut, hyvitysmaksut sekä seuraamusmaksut. Mikäli oikeuskulut on tuomittu maksettavaksi hankintayksiköiden ryhmittymälle, jokaiselle hankintayksikölle on laskettu yhtäsuuri osuus maksettavista oikeudenkäyntikuluista.

Lisäksi hankinnan arvo on huomioitu siten, että mikäli hankinnan arvosta on ilmoitettu vaihteluväli (300.000-500.000 euroa), on aina valittu pienin mahdollinen arvo (eli 300.000). Kaikissa tilanteissa ei ole ilmoitettu hankinnan arvoa. Lisäksi joissain tilanteissa hankinnan arvosta on vain todettu, että se ylittää esimerkiksi kansallisen tai EU-kynnysarvon, jolloin on huomioitu kyseinen kynnysarvo. Mikäli ratkaisu koskee useata hankintayksikköä, mutta niiden keskinäistä hankinnan arvon jakoa ei ole ilmoitettu, hankinnan arvo on jaettu hankintayksiköiden määrällä ja jokaiselle hankintayksikölle on merkitty yhtä suuri osa hankinnan arvoksi.

Tiistaina julkaistu postaus on ensimmäinen osa sarjassa, jossa ruoditaan vuoden 2015 ratkaisuja. Aineistosta tulee myös helmikuussa saataville kokonaisraportti, jota voi tilata kauttani.